Katsomossa saa jännittää, innostua, pettyä ja ennen kaikkea kannustaa: fiilis on tärkeä osa peliä ja parhaimmillaan katsomosta kantautuva kannustus antaa kentälle energiaa ja tekee ottelusta yhteisöllisen kokemuksen.

Mutta kaikki katsomosta kuuluva ei aina ole kannustamista. Missä kulkee raja eläytymisen ja huutelun välillä? Entä mitä katsomosta kuuluvat kommentit merkitsevät lapselle tai nuorelle, vaikka ne eivät kohdistuisi häneen itseensä?

Kannustaminen kohdistuu omaan joukkueeseen

Hyvä kannustus ei vaadi hiljaista katsomoa. Päinvastoin. Oman joukkueen onnistumisista saa riemuita, pelaajia saa tsempata ja pelissä saa elää mukana. Raja alkaa tulla vastaan silloin, kun oman joukkueen tukeminen muuttuu jonkun toisen arvosteluksi. Vastustajan pelaajan virheelle nauraminen, erotuomarin solvaaminen tai oman joukkueen pelaajan suorituksen arvosteleminen katsomosta eivät enää rakenna hyvää tunnelmaa.

Kunnioita Peliä -toimintatavassa asia tiivistyy yksinkertaisesti: kannusta reilusti, keskity positiiviseen ja jätä turhat huutelut pois. Samalla kunnioitetaan pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja muita katsomossa olevia.

Juniorikiekossa on erityisen tärkeää muistaa, keitä varten peliä pelataan. Kaukalossa on lapsia ja nuoria, jotka vasta opettelevat pelaamaan, onnistumaan, epäonnistumaan ja käsittelemään kilpailuun liittyviä tunteita. Myös erotuomari voi olla nuori.

Lapsi kuulee muutakin kuin hänelle osoitetut sanat

Katsomosta kuuluva puhe vaikuttaa pelin ilmapiiriin silloinkin, kun sitä ei ole osoitettu omalle lapselle. Lapsi kuulee, miten aikuiset puhuvat hänen pelikavereistaan, vastustajista ja erotuomareista. Samalla hän saa mallin siitä, millainen käytös urheilussa on hyväksyttävää.

Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan:

  • Mitä lapselle tai nuorelle merkitsee se, millä tavalla oma vanhempi käyttäytyy katsomossa?

  • Millainen kannustus tukee nuoren iloa, itseluottamusta ja uskallusta yrittää, ja milloin kannustus voi muuttua paineeksi?

  • Miten lapseen vaikuttaa se, jos oma vanhempi arvostelee äänekkäästi hänen joukkuetovereitaan, vastustajia tai erotuomaria, vaikka huutelu ei kohdistu lapseen itseensä?

  • Pelit herättävät myös aikuisissa voimakkaita tunteita. Mitä vanhemman olisi hyvä muistaa silloin, kun peli kuumenee, oma lapsi epäonnistuu tai tuomarin ratkaisu harmittaa?

MIELI ry:n Nuori mieli urheilussa -materiaaleissa vanhemman tehtävä katsomossa kiteytetään osuvasti: vanhemman rooli on kannustaa, ei valmentaa. Lapselle tärkeää on kokemus siitä, että aikuinen on kiinnostunut hänestä ja hänen harrastuksestaan riippumatta ottelun tuloksesta tai yksittäisistä onnistumisista ja epäonnistumisista.

Katsojan ääni kantaa aina kotisohvalle asti

Katsomossa sanottu ei välttämättä jää edes jäähalliin.

Leijonat TV:n otteluissa katsomon kannustukset ja muut äänet voivat välittyä lähetyksen mukana kotikatsomoihin. Tätä varten Kunnioita Peliä ja Leijonat TV ovat muistuttaneet halleilla katsojia hyvin yksinkertaisesta asiasta: “Katsojan ääni kantaa aina kotisohvalle asti!”.

Katsojia kannustetaan reiluun kannustamiseen sekä pelaajien, valmentajien, tuomareiden ja muiden katsojien kunnioittamiseen. Tavoitteena on turvallinen ja innostava ympäristö, jonka hyvä tunnelma kantaa hallilta kotisohville asti.

Se on hyvä muistutus myös laajemmin. Yksi katsomosta huudettu kommentti voi kuulua pelaajalle, hänen pelikaverilleen, vastustajalle, erotuomarille ja vieressä istuvalle lapselle. Striimatussa ottelussa kuulijoita voi olla vielä paljon enemmän.

Katsomossa saa näkyä ja kuulua

Hyvä katsomokulttuuri ei tarkoita tunteiden piilottamista. Jääkiekkoon kuuluu ilo, jännitys, pettymys ja joskus turhautuminenkin. Ratkaisevaa on se, mitä omilla tunteillamme teemme. Kannustammeko omaa vai huudammeko toiselle? Autammeko rakentamaan ilmapiiriä, jossa pelaajat uskaltavat yrittää ja myös epäonnistua? Millaisen mallin annamme lapsille ja nuorille siitä, miten vastustajaan, erotuomariin ja muihin ihmisiin suhtaudutaan silloin, kun tunteet käyvät kuumina? Katsomossa saa näkyä ja kuulua, mutta muista: Kannusta omaa lastasi, joukkuettasi, seuraasi. Älä lyttää toista.