Oheinen artikkeli on julkaistu Kiekkolehdessä 24/2009
(ilmestymispäivä 4.11.2009, sivu 26)

PELKÄT SEURAHARJOITUKSET EIVÄT YKSIN RIITÄ

Lapsen ja nuoren tulee urheilla paljon ja monipuolisesti. Huipulle päästäkseen tulee urheilla sekä harjoitella vähintään 18 tuntia viikossa ja täyttääkseen pelkästään terveysliikunnan suositukset, tulee lapsen liikkua vähintään 14 tuntia viikossa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Lasten vanhempien ei tarvitse palkata urheilijan aluilleen personal trainereita. Riittää kun huolehditaan, että lapset urheilevat paljon ja monipuolisesti. 11–vuotiailla ja sitä nuoremmilla tulee ¼ liikunnasta olla monipuolista harjoittelua ja loput ¾ monipuolista arkiliikkumista. Arkiliikunnalla on siis iso merkitys liikuntamäärien varmistamisessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 11-vuotiailla ja nuoremmilla harjoittelua tulisi olla noin 4,5-5 tuntia ja monipuolista arkiliikuntaa yli 13 tuntia. Jos 7-vuotias liikkuu viikossa alle 14 –tuntia, ”luokitellaan” hänet terveysmittareiden mukaan liian vähän liikkuvaksi. Kaksitoistavuotias liikkuu terveytensä kannalta liian vähän, mikäli hänen liikuntamääränsä on alle kymmenen tuntia. Nämä luvut ovat siis terveyden kannalta riittäviä määriä ja huippu-urheiluun tähdättäessä liikuntaa pitää olla huomattavan paljon enemmän.

Lapsen urheilun tulee olla monipuolista. E-juniori-ikäiselle pelaajalle riittää ihan varmasti 3-4 lajiharjoituskertaa viikkotasolla. Tähän määrään sisältyy viikko-ohjelmaan sijoitettuna mahdollinen peli. Merkittävää on, että urheillaan monipuolisesti kehittäen hengitys- ja verenkiertoelimiä sekä tehden luuston ja lihasten kehittymistä edistävää urheilua. Pelaajan tasapaino-, ketteryys- ja nopeusominaisuuksien kehittymisestä tulee myös huolehtia. Monipuolinen liikunta sekä oheisharjoittelu jokaisen harjoituskerran yhteydessä kuuluvat olennaisena osana nykyaikaiseen lasten urheiluun. Kaiken tämän päälle pitäisi tulla vielä monipuolinen ja määrällisesti riittävä arkiliikunta kodin piirissä pelaajan vanhempien tukemana.

Mitä minä voisin vanhempana tehdä?

Jokainen meistä urheilevien lasten vanhemmista toivomme pohjimmiltamme oman lapsemme parasta. Ennen kuin nuoren kiekkoilijan isä tai äiti suunnittelee oman jääharjoitusvuoron ostamista lapselleen tai henkilökohtaisen valmennussuunnitelman tekemistä sekä valmentajan palkkaamista, kannattaa hänen miettiä omaa rooliaan. Innostanko minä itse omilla toimillani lastani liikkumaan? Millainen on minun antama esimerkki vanhempana? Makaanko kaikki illat sohvalla ja katson telkkaria? Vai lähdenkö joskus mukaan pihapeliin? Vienkö lapseni uimaan? Menenkö joskus retkelle metsään ja annan ihan oikeasti luvan telmiä ja hyppiä kiveltä kivelle? Annanko kiipeillä puissa ja riippua oksilla? Käymmekö talvella hiihtämässä tai vaikkapa laskettelemassa? Kuljetanko lapsen autolla kouluun, vai käveleekö tai pyöräileekö hän koulumatkansa?

Lapsen tehovalmennus ei kannata. Jääkiekon A-maajoukkueen lääkäri Harri Hakkarainen kertoi eräässä seminaarissa vastaanotolleen tulleesta lapsesta, jonka seisoma-asennosta ammattilainen näki heti, että lapsi on LEFTin pelaaja. Yksipuolinen harjoittelu oli tehnyt jo tehtävänsä. Tai toisesta lapsesta, josta hänen isällään oli tarkoitus tehdä se seuraava NHL pelaaja. Kun lapsen kanssa oli tehty liian kovaa voimaharjoittelua, oli hänen selkänsä siinä kunnossa, että halvaantuminen oli lähellä ja urheilu-urakin pahimmassa tapauksessa takanapäin – siis alle 12-vuotiaalla lapsella.

Taidolla pärjää ja taidolla ei ole ylärajoja

Otsikossa oleva lause on maajoukkue- ja NHL-jääkiekkoilija Tuomo Ruudun lausuma. Tuomo on kertonut, että hänen lapsuuteensa kuului monipuolinen urheilu ja pihapelit. Tuomo pelasi paljon eri pelejä ja harrasti useaa eri lajia. Lajivalintaa Tuomo mietti vielä SM-liigassa pelatessaankin. Jos hallille piti lapsena päästä, sinne mentiin vaikka kävellen lätkävarusteita pulkassa vetäen. Perheessä kannustettiin omatoimisuuteen, joten urheilemiseen ei aina tarvittu isän tai äidin apua. Jo pelkkä arkiliikunta teki liikuntamäärät valtaviksi. Tuomon viikoittainen liikuntamäärä oli jopa 30 tuntia. Tämä urheilemisen määrä syntyi omasta halusta vanhempien tukemana.

Toisen nuoren huippupelaajan Mikko Koivun lapsuudesta kirjoitettiin taannoin eräässä lehdessä mm. seuraavasti: ” Sakua odotellessaan he (C-junnuikäisen Sakun pelikaverit) osallistuivat pikkupoikien peliin. He menivät vuorostaan torjumaan, kun nassikat (Mikko ja kaverit) pelasivat toisiaan vastaan yhteen maaliin ”. Mikko sanoo itse lehden haastattelussa, että ” Aina koulun jälkeen mentiin Impivaaraan luistelemaan. Pihalla pelattiin aamusta iltaan”. Mikko mainitsee lisäksi mm., että ”Mua ei ole koskaan pakotettu mihinkään, päinvastoin.”. Mikolla ei ollut personal traineria, mutta hänellä oli koti, jossa kannustettiin määrätietoisesti urheilemaan ja annettiin aikaa kehittyä omaan tahtiin.

Jääkiekkoilevilla lapsilla on oikeus hyvään valmennukseen

Se, tuleeko jostakin junioripelaajasta aikanaan huippu-urheilijaa, on kiinni monesta asiasta. Kaikkein tärkeintä on, että valmentajan ja vanhempien yhteistyöllä pelaajalle saadaan sytytettyä urheilun ilo ja roihu. Tärkeää on totta kai myös pelaajan oma tahto ja kova työnteko. Perimälläkin on oma merkityksensä. Myös onnekkuudella on oma osansa. Onnekkuutta junioripelaajalla on varsinkin silloin, jos hän saa urheilla hyvässä valmennuksessa. Hyvä juniorivalmentaja on lasta varten. Hän valmentaa jokaista pelaajaansa yksilönä huomioiden nuoren urheilijan omat lähtökohdat. Juniorivalmentajan tulee haastaa pelaajansa antamaan aina parhaansa. Onnistuneet suoritukset ja itsensä ylittäminen vahvistavat pelaajan itsetuntoa. Yrittämisen ja onnistumisten, mutta myös epäonnistumisten ja virheiden kautta syntyy pelaajia, jotka uskaltavat tehdä ratkaisuja myös tiukoissa paikoissa pelkäämättä omia virheitään. Hyvä juniorivalmentaja opettaa pelaajilleen tärkeimmät lajitaidot. Kun hän jaksaa lisäksi kannustaa pelaajiansa urheilulliseen elämäntapaan sekä innostaa omaehtoiseen liikkumiseen, on meillä tulevaisuudessakin terveitä nuoria ja aikuisia. Tämä on lisäksi ainut tie, jolla syntyy huippukiekkoilijoita. Jos onni on myötä.

Tuomo Ruudun sanoin, ”Taidolla pärjää ja taidolla ei ole ylärajoja!”.

Turkka Tervomaa
nuorisopäällikkö
09-756 755 16