Aluekouluttajan raportti

Suomen parhaat v. -88 syntyneet pelaajat kokoontuivat viime viikonloppuna Vierumäellä. Maamme on jaettu yhdeksään eri jääkiekkoilulliseen alueeseen ja kultakin alueelta oli oma joukkue edustettuna. Näiden lisäksi U-17 maajoukkueen päävalmentaja Rauli Urama kokosi ylimääräisen, ns. yhdistelmäjoukkueen eri alueen pelaajista. Turnaus pelattiin siis kymmenen joukkueen (2+16) voimin, näin Vierumäellä mitteli yhteensä 180 vuonna 1988 syntynyttä kiekkoilijan alkua. Tilaisuuden tarkoituksena oli kartoittaa likimain koko ikäluokka vielä kerran (sitten Pohjola-leirin) ja tarkistaa onko ikäkausimaajoukkueeseen mahdollisesti tarjolla uusia nousevia kykyjä.

Porukkamme oli koottu 16.9. Kirkkonummella järjestetyn karsintatilaisuuden tiimoilta. Ryhmä muodostui kolmen eri B-junioreiden SM-sarjaa pelaavan joukkueen pelaajista: Bluesin, HIFK:n ja Jokereiden. HIFK:n Jarkko Vaitio joutui kuitenkin jättämään kuumeen takia reissun väliin ja hänen paikkansa otti B-junnujen I-divisioonaa pelaava, HooCeen taitava hyökkääjä Mika Salmi.

 Ryhmämme kokoontui perjantaiaamuna Helsingin jäähallin parkkipaikalla. Sieltä matka jatkui Järvenpään kautta kohti Suomen Urheiluopistoa. Linja-auto saapui Vierumäen jäähallille klo 10:00. Alueen millintarkka huoltaja, Tatu Vento oli saapunut paikalle jo ennen joukkuetta ja laittanut pukukoppimme valmiiseen kuntoon. Hallille saavuttua Tatu kävi läpi viikonlopun käytäntöön liittyviä seikkoja ja muita turnaukseen liittyviä seikkoja.

 Ensimmäinen pelimme oli klo 11:45 Keskimaan joukkuetta vastaan. Ottelu ehti vanheta vajaa kolme minuuttia, kun joukkueemme koki kovan menetyksen. HIFK:n varmaotteinen puolustaja Juha-Petteri Purolinna loukkasi lonkkansa ja hänen turnauksensa loppui valitettavan lyhyeen. Ajassa 9.09  joukkueemme siirtyi 1-0 johtoon. HIFK:n Nico Aaltonen ohjasi Jokereiden Markus Rahkosen matalan siniviivavedon Keskimaan maalivahdin längistä sisään. Runsas minuutti myöhemmin pöllyi verkko jälleen Keskisuomalaisten takana. Nyt asialla oli Jokereiden huipputaitava Jan-Mikael Juutilainen. Juutilainen kuljetti kiekon vasemmalta puolelta sisään ja napautti terävän rannevedon aivan maalin etuyläkulmaan. Eikä kahta minuuttia pidempään taaskaan ehditty pelata, kun siirryimme jo 3-0 johtoon. HIFK:n Miika Lehto ampui suoran hyökkäyksen päätteeksi ja Bluesin puolustaja Joona Karlsson iski irtokiekon sisään.

 Tämän jälkeen joukkueemme peli muuttui alkua sekavammaksi ja kurittomammaksi. Vaihdot venyivät järjestään toiselle minuutille ja hyökkäysalueen sijoittuminen alkoi saada vaarallisia piirteitä. Pahimmillaan neljä pelaajaamme oli hyökkäämässä syvällä Keskimaan alueella. Tästä alkoikin varsinainen oppitunti joukkueemme pelureille. Keskimaa pääsi tavan takaa nopeisiin 2-1 / 3-1 hyökkäyksiin ja ajassa 26.38 peli oli 3-2, kiitos kahden pahan ylivoimahyökkäyksen. Kolme minuuttia ennen matsin loppua, HIFK:n A-junnuissa pelaava väkivahva Robert Nyholm iski 4-2 voittolukemat alivoimalla. Maaliamme vartioi Jokereiden suurikokoinen maalivahti Niko Hovinen. Ottelun parhaana pelaajana palkittiin Jan-Mikael Juutilainen.

 Seuraava ottelumme ennalta arvattavan vaarallista Savo-Karjalan ryhmää vastaan alkoi klo 18:45. SK:n nippu koostui puhtaasti KalPan ja Jokipoikien pelaajista. Varsinkin KalPan ikäluokka tiedettiin etukäteen erittäin taitavaksi. Ajatuksemme otteluun lähtiessä ja valmistautumisessa oli erittäin aktiivisen ja aggressiivisen pelin tiimoilla. Totesimme, että turha tänne on tulla peruuttelemaan ja virheitä välttelemään. Sillä saa varman jalansijan ”harmaasta” massasta, muttei takuuvarmasti herätä kenenkään kiinnostusta. Aktiivisen häirintä- ja taklauspelin yhdistäminen järkeviin ja joukkueen kannalta hyödyllisiin ratkaisuihin saattaa olla jopa liigapelaajalle vaikea ja haastava tehtävä. Nuorempien B-junnujen kohdalla se on sitä usein potenssiin kolme. Pelimme oli kyllä monilta osin aktiivista, mutta ei suinkaan kovin järkevää. Ensimmäistä erää kuvasivat lukemattomat vastaantulot, ylipelaamiset, puhtaat puolustukselliset virheet sekä aika ajoin totaalinen sekamelska omassa päässä. Kun vastassa oli tavattoman nopeita, taitavia ja vielä sen lisäksi umpikieroja savolaisia, oli tilanne meidän vinkkelistä katsottuna tukala. Savo-Karjala  siirtyi ajassa 15.10 jo 4-0 johtoon. KalPan Juuso Puustisen, allekirjoittaneen mielestä turnauksen taitavin pelaaja iski alkutahdit ja siinä vaiheessa poikiamme kuritettiin oikein olan takaa.

 Alkuhämmennyksestä toivuttuamme peli muuttui. Tilanne ja sen selkeys vaikutti sekä meihin, että myös vastustajaan. Ajassa 24.02 kavensimme pelin jo 4-3, maalintekijöinä HIFK:n Ari Oksanen, Robert Nyholm sekä Jan-Mikael Juutilainen. Kuusi minuuttia ennen pelin loppua tilanne oli kutkuttavasti tasan 5-5. Oksanen oli iskenyt toisen maalinsa (4-5) ja Juutilainen niin ikään illan toisella osumallaan tasoittanut pelin. Kolme minuuttia ennen pelin loppua Juuso Puustinen näytti mikä oli miehiään. Hän sai kiekon haltuunsa omalla siniviivallaan, kiihdytti vauhtiaan keskialueella harhauttaen samalla pari pelaajaamme. Hyökkäyssinisen ylittämisen jälkeen edessä oli vielä kaksi pakkia sekä maalivahtimme Kalle Helminen (Blues). Kaikki saivat todeta aitiopaikalla menneensä totaalisesti savolaiseen vipuun.

 Seuraava aamu valkeni klo 6:45 Jytinän leikkikentällä. Lähdimme porukalla aamukävelylle ja kiersimme Vierumäen kuuluisan lammen. Kyseisellä lammella kokoonnuttiin jo 1930-luvulla harjoittelemaan ja valmistautumaan jääkiekkomaajoukkueen toimintaa varten. Lauantain aamupeli (klo 9:30) oli ennalta kenties heikointa aluetta, Lappia vastaan. Ottelu ehti vanheta vain 16 sekuntia, kun Robert Nyholm iski taululle lukemat 1-0. Ottelu päättyi lukemiin 10-0. Tehomiehinämme häärivät Nyholm (2+0), Juutilainen (2+1), Jokereiden taitava puolustaja Joni Korhonen (1+2), saman joukkueen ikiliikkuja Jiri Veistola (2+0) sekä Ari Oksanen (1+2). Monen mielestä ottelun parhaan pelaajan palkinto meni yllättävälle taholle. Jokereiden Teemu Toivanen pelasi kerrassaan mainion ottelun, tehden sellaisia pieniä ja huomaamattomia asioita joista jokainen valmentaja olisi mielissään: oikea-aikaisia blokkeja, hienoja kiekon riistoja, ahkeraa takakarvausta, aktiivista syöttöpaikan hakua ja irtokiekoille ensimmäisenä ehtimistä. Toivanen jäi pisteittä, muttei suinkaan huomaamatta.

 Iltapäivällä pelasimme päivän toisen ottelun, tällä kertaa Länsirannikon aluetta vastaan. Robert Nyholm aloitti ottelun likimain samalla tavalla kuin edellisenkin. Nyt matsi ehti vanheta jopa 40 sekuntia, kun kiekko oli hänen toimestaan Länsirannikon maalissa. Ottelun edetessä, pelin hallinta alkoi siirtyä vastustajalle. Niko Hovinen, joka on monella tavalla kuin kopio Kari Lehtosesta, piti porukkaamme ansiokkaasti pystyssä. Kun maalivahtipeli toimii, on joukkueen viime kädessä syytä herätä taistelemaan. Ajassa 33.04 Nico Aaltonen survoi kiekon maalinedusruuhkan jälkeen sisään. Kolme minuuttia myöhemmin Ari Oksanen napautti uskomattoman nopean rannevedon kilpipuolen alakulmaan ja ratkaisi ottelun lopullisesti meille. Matsin MVP oli ansaitusti maalivahtimme Niko Hovinen.

 Viimeinen leiripäivä alkoi kuten toinenkin, aamulenkillä ennen ruokailua. Savo-Karjala ja Hämeen alue olivat raivanneet puhtaalla pelillä tiensä turnauksen loppuotteluun. Osaksemme jäi pelata kolmannesta sijasta Yhdistelmäjoukkuetta vastaan. YJ oli kokoelma neljän suurimman alueen (PÄ, Länsirannikko, Häme ja Keskimaa) pelaajista. Eikä Uraman Rauli mitään turhaa nippua ollutkaan koonnut. Yhdistelmäjoukkue osoitti iskukykynsä ja taitonsa, vieden pronssipelin nimiinsä lukemin 4-1. Joukkueemme ainokaisesta vastasi Joni Korhonen. Ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin Yhdistelmää edustanut, Bluesin hyökkääjä Tomi Ståhlhammar. Turnaus ja koko tapahtuma päättyi allekirjoittaneen sekä jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen palautekeskusteluun kotimatkan aikana.

 Haluan omalta osaltani kiittää joukkueemme valmentajia Harri Saloa (HooCee) sekä Joni Nuorivaaraa (Blues) sekä valmennuspäällikkö O-P Yrjänheikkiä (K-Vantaa /EVU) erinomaisesta  työstä ja ammattimaisen tiukasta asenteesta pelaajien arvioinnin suhteen. Lopuksi superkiitokset Tatu Ventolle fantastisesta huoltotyöstä leirin aikana. Monia huoltajia olen valmennusurani aikana nähnyt; harva kilvoittelee T. Venton kanssa samassa luokassa. 

Niki Andersson
Aluekouluttaja