Liitsola syntyi Tampereella 7.2.1933 ja ammensi luisteluoppinsa Tammelan kentältä. SM-sarjauransa hän pelasi TBK:ssa ja Tapparassa.

 

Pelaajaurallaan Liitsola voitti kuusi Suomen mestaruutta (TBK 1953-55, Tappara 1959, 1961 ja 1964). Vuosina 1953-1964 hän voitti ennätykselliset 12 peräkkäistä SM-mitalia (6 kultaa, 3 hopeaa, 3 pronssia). 

 

A-maaotteluita Liitsolalle kertyi yhteensä 14 kappaletta. Hän edusti Suomea vuoden 1955 MM-kisoissa.

 

Pelaajauransa jälkeen Liitsola siirtyi valmennustehtäviin. A-maajoukkueen päävalmentajana Liitsola toimi vuosina 1970-72 ja 1974-76. Leijonat pelasi Liitsolan valmennuksessa viisi MM-turnausta ja kahdet olympialaiset, yhteensä 149 ottelua. Vuonna 1974 Liitsola valmensi HIFK:n Suomen mestariksi. 

 

Jääkiekkomuseo aateloi Liitsolan Jääkiekkoleijonaksi numero 39 vuonna 1986. Liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansioristin hän sai vuonna 2005.

 

Suomen Jääkiekkoliiton tehtävissä Liitsola toimi kuudella vuosikymmenellä, mm. valmennuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä ja liittohallituksen jäsenenä. Ura päättyi pronssijuhliin naisten maajoukkueen johtoryhmän jäsenenä vuoden 1998 olympialaisissa Naganossa. 

 

Koulutukseltaan Liitsola oli voimistelunopettaja.

 

Seppo Liitsolan elämäntyöstä tarkemmin Leijonat-lehdessä 3/2012, joka ilmestyy 14.9.2012.